Valikko Sulje

Korut ja kampaukset

Korujen suunnittelu lähti liikenteeseen ihan samasta muunneltavuudesta ja monikäyttöisyydestä kuin asuni suunnittelu.

 

Minulla on aika paljon turhia rihkamakoruja kotona, joita halusin hyödyntää. Minulla on myös aiemmin ihan arkikäyttöön mustista akaattihelmistä tekemäni kaulakorut. Näistä lähdin liikenteeseen. Toisen helmikaulakorun metalliosat on tummat ja toiset hopeiset. Se vähän häiritsi minua, mutta elin asian kanssa ja rakesin kuvion vähän sen ympärillekin.

 

Lähdin tekemään näistä aineksista kahdentyyppisiä kokonaisuuksia.

Etenkin ilta-asuni, mutta myös vihkiasuni, olivat vähän rockahtavia verkkosukkahousuineen ja mustine yläosineen. Näiden asujen korut rakentuivat lyhyemmän, tummametallisen helminauhan ympärille.

Minulla oli yksi huonoksi mennyt korusetti, jonka osia liimailin muihin koruihin ja tein vähän sellaista kivimurskaa jäljittelevät nappikorvikset ja riipuksen.

Minulla oli tällainen toodella halpa korusetti, johon kuului korvisten lisäksi myös kaulakoru. Nämä hajotin ja käytin “kivimurska” -osat hyödyksi.
Olemassa ollut akaattihelminauha, jossa “gunmetalin” väriset metalliosat ja saman värisessä metalliketjussa roikkuva, kivimurskaa jäljittelevä, riipus
Liimasin kivimurskan nappikorviksen kantaan. Kaverina jo olemassa olevat musta helminapit.

 

Kirkkoasuni on kokonaisuuksista juhlavin ja siihen korusettiin lisäsin toisen helminauhan ja purin erään toisen halppiskaulakorun osiin. Tein sen kappaleista kaulakoruun lisäriipuksen, jos sitä nyt sellaiseksi voi kutsua. Samoin tein myös korvakoruihin riippuvat lisäosat.

Tällaisen jo vähän huonoksikin menneen kaulakorun purin osiksi.
Tässä nämä kaksi helminauhaa ovat yhdessä. Eriväriset metallit häiritsi minua, mutta eivät ne kuitenkaan silmille hypi.

 

Tässä kivimurkanapin lukkopuolelle on laitettu rengas, jossa roikkuu kaulakorun pätkät. Kuvassa näkyy muuten minun rintaliivien olkaimet, jotka on päällystetty ihoteipillä. Ihan hyvä keino häivyttää läpinäkyvät olkaimet, jotka kuitenkin aina jonkin verran kiiltää!

 

Kirkkoasun kanssa minulla oli nuo kaikki mahdolliset killuttimet. Vihkiasun kanssa minulla oli vain nappikorvikset ja helminauha kirkkokorun lisäriipuksen kanssa.

 

Vihkimisessä kaulukoru oli yhdistelämä kirkko- ja iltakorusettejä.

 

Ilta-asun kanssa minulla oli vain korujen mustimmat ja pelkistetyimmät osat. Vaihdoimme molemmat nuo meidän kirkkoasut illan kuluessa pois eikä meillä ollut siihen varattuna mitään sisätilaa ja melko vähän aikaakin. Tieto tästä oli osa minun korusuunnitelmaa eli se kirkkokorusetti piti pystyä purkamaan nopeasti, hämärässä ja ilman peiliä. Siinä nämä viritykset toimi hyvin. Samalla vaihdoin toki myös kirkkoasustani osia pois, siinä rytäkässä kaksi nappia bolerosta irtosi ja hävisi nurmikkoon, mutta muuten kaikki säilyi ehkänä.

 

Kerroin vihkiasuni kohdalla, että minulta meni sitä asukokonaisuutta tehdessä yksi rintaneula rikki. Huomasin vahingossa, että se irronnut osa on tismalleen älykelloni näytön kokoinen.  Minulla ei ollut alunperin tarkoitus laittaa koko kelloa käteen, mutta sitten ajattelin testata, että voisiko sen naamioida näyttämään vähän enemmän käsikorulta. Minulla on myös jonkin verran vielä noita kaulakorujen akaattihelmiä ylimääräisenä. Käytin niitä, hameen vyöstä satiinikuminauhaa ja kaulakorun kappaleita. Suhrasin näistä ihan toimivan pelin. Siinä rannekeosa on tehty joustavaksi ja kelloa voi kurkata nostamalla tuota rintakorua sen päältä tai sen voi siirtää kokonaan siivuun. Kyhäsin tämän kasaan aika hätäisesti, se ei ole kovin viimeistelty ja kaunis, mutta toimi. Ehkä jatkojalostan ideaa vielä myöhemminkin.

Rintakorun jämän alle naamioitu älykello
Tämä koruaskartelu oli vain hätäinen kokeilu, mutta saatan jatkojalostaa ajatusta vielä.

 

 

Tässä samassa yhteydessä voisin esitellä kampaukseni, jonka idea lähti ihan samanlailla tästä kirkkoasu-rockhenkinen teemasta.

 

Vihkipäivänä kävin vähän kevyemmässä meikissä ja tavallaan koekampauksessa. Meidän potrettikuvat otettiin samana päivänä ja sinne asti ei kampaukseni kestänyt. Oli aika kostea päivä, vaikkei vettä kuitenkaan satanut. Punainen hiusväri jäi itselläni kiireessä kunnolla huoltamatta, joten noissa ammattilaisen ottamissa kuvissa ei minun tukkani ole ihan edukseen.

Mutta sitten juhlapäivänä laitettiin pakkelit ja kutrit sillä tavalla minttiin, että varmasti kestää. Kampaajani mietti mihin hän voisi kerätä minun kiharat talteen, että ne pysyisi tunnin ajomatkan kirkkoon hyvänä. Kekasin lennosta, että kasvomaski varmaan toimisi ja toimihan se.

Kutrit kasvomaskiin lepäämään, ettei kiharat suoristu ennen aikojaan. Vai olisiko tässä se “jotain sinistä”?

Kampaukseni oli  vähän sellainen viking-tyyppinen lettikampaus. Mielestäni aika rock.

Tässä kampaus vihkipäivältä. Itse juhlapäivänä tehtiin samanlainen, mutta kestävämpi.

 

Kirkkoon tuo lettikampaus peitettiin mielestäni hyvin kauniilla hiuskoristeella, jolloin soturiprinsessasta ei ollut tietoakaan. Ilta-asukokonaisuudesta hiuskoriste otettiin pois samalla, kun vaihdoimme vaatteet rennompiin. Samalla vaihtui siis myös hiustyyli ihan toiseen.

Kiharat kesti kirkkoon asti hienosti. Tässä alttarilla kampaus hiuskoruineen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *