Heippa! 👋
Super hienoa, että olet löytänyt blogiini! 🤩 Tässä ensimmäisessä julkaisussa kerron vähän tämän blogin ideasta sekä itsestäni.
Vaikka blogi onkin osana yritykseni nettisivuja, ei tästä ole tarkoitus tehdä yrityksen blogia. Tämä olkoon minun henkilökohtaisten intohimojeni koti. Luovan hulluuden, kirjoittamisen ilon, (huonon) huumorin ja aitojen ja alkuperäisten ”kekasuiden” koti. Jos haluat nähdä ja lukea elämänmakuisesta tekemisestä milloin minkäkin askareen äärellä, olet tullut oikeaan paikkaan. Täällä ammattimaisuus loistaa pääosin poissaolollaan, koska olen elämässäni enemmän kuin mielelläni amatööri. 🖤 (Olen joskus lukenut jostain, että sana amatööri juotaa juurensa latinankieliseen sanaan rakastajasta. Ihmisestä, joka rakastaa sitä, mitä tekee eikä tee sitä ammattilaisen tavoin rahasta. Myös suomenkielen harrastaja-sana viitannee samaan asiaan eli hartaasti tekemiseen.)
Kuka täällä sit kekasee?
Kun kirjoitan tätä tekstiä, olen ulkomuistista 34-vuotias (laskemalla saattaisin päästä eri lopputulokseen 🙈) nainen. Työskentelen taloushallinnon parissa ja yritän sivutoimisesti, no vähän kaikkea. Ideoida ja suunnitella, tehdä käsilläni, kirjoittaa ja pyörittää yritystoimintaa. Olla puoliso, koiranomistaja, sisko, ystävä, tytär, kummi ja täti. Olla luova, aikaansaava sekä ympäristötietoinen. Yritän myös oppia uutta, kasvaa henkisesti, vahvistua fyysisesti, säilyttää pilkkeen silmäkulmassa ja käyttää aikani joskus johonkin ihan hömppään. Kun yrittää (sivutoimisesti) tuota kaikkea, on sanomattakin selvää etten ole kovin hyvä missään roolissa, mutta osaa vähän kaikenlaista. 😂
Käsillä tekeminen ei ole minun intohimoista suurin, se on enemmänkin se pakollinen paha siellä idean ja lopputuloksen välissä. Ehkä tästä syystä minä en ole jaksanut perehtyä kaikkiin maailman hienoihin materiaaleihin, tekniikoihin ja työvälineisiin. Minun puutyöaskareissa sahana saattaa hyvin olla leipäveitsi ja viimeistelyn virkaa hoitaa milloin minkäkinlaiset pintakäsittely-yhdistelmät ja -aineet. Tämä on osaltaan laiskuutta ja saituutta, mutta itselleni väitän että siinä on kyse myös siitä, etten halua epäekologisesti ostaa mitään turhaa. En halua ostaa jotain kallista pintakäsittelyainetta, maalia, kynää tai lakkaa, jos en tiedä varmasti käyttäväni sitä loppuun/hyödyntäväni monessa kohteessa. Ja sitä paitsi minun inspiraatio syttyy aina niin yllättäen, että ei siinä minnekkään kauppaan ehdi. Silloin suditaan sillä, mikä sattuu hyllystä löytymään. Tähän liittyen tästä blogista saattaa saada jänniäkin vinkkejä. 😅
Tekemisen vimma vie aina mukanaan ja huomaan usein myöhään, jos milloinkaan, kuvata työvaiheita saati lähtötilannetta. Ehkä tämän blogin myötä parannan tapani tässä, mutta toistaiseksi joudun nöyrästi pahoittelemaan umpisurkeita kuviani.
Ideani syntyy aina ihan puhtaasti tarpeesta. Teen asioita itselleni enkä julkisesti esiteltäväksi ja myös siitä syystä tuo kamera ei ole ensimmäisenä kädessä, kun käsillä on joku projekti. Olen äärimmäisen mukavuudenhaluinen ja pidän siitä, että arkielämässä asiat toimii helposti. Rakastan järjestystä, haaveilen yhtäaikaa siitä, että minulla olisi mahdollisimman vähän tavaraa ja sitten kuitenkin siitä, että mitään uudelleen käytettävissä olevaa ei heitetä pois. Olen tuunannut ehkä koko ikäni mitä erilaisimpiin tavaroihin uusia käyttötarkoituksia ja uusia lisäosia. Olen miltei aina tehnyt ns. monikäyttötavaroita ja karsastanut siksi tuunaus-sanaa. Mielestäni tuunaaminen tarkoittaa lähinnä uuden ulkomuodon luomista tavaralle, jonka käyttötarkoitus pysyy kuitenkin jotakuinkin samana. Oma näkemykseni harrastuksistani ei ole ollut ihan sitä perinteistä tuunaamista, mutta en ole sille muutakaan sanaa keksinyt.
Kunnes eräänä iltana istuin tapani mukaan meidän sohvan valloittaneena kalenterin kansien, sen sivujen, vanhojen puhelimien suojakuorien ja sen sellaisten keskellä kiukkuisena, koska ideani jostain kalenteri-lompakko-kännykänsuojakuori-virityksestä ei ottanut toimiakseen. Puolisoni kysyi varomattomasti ”Onko niitä juttuja aina pakko modata?”. Heitin kalenterin lattialle ja tiuskaisin takaisin ”No v*ttu on, koska tää modailu on minun harrastus!” Ja näin minunkin harrastukselle löytyi termi. Tuosta lähtien olen kertonut harrastavani modailua. Huolimatta siitä, että kukaan ei tiedä mitä se tarkoittaa, on minusta kiva kun tälle säheltämiselle löytyi joku kuvaava sana.
Sitä modailua, vähän vähemmän innovatiivista sisustamista ja kaikkea muuta elämää helpottavaa kekasua täällä blogissani aion teille jakaa. Tervetuloa mukaan ja myötäelämään (-häpeilemään)!