Laitoimme ystävänpäivänä kaikille kutsuvieraille tekstiviestin, joka alkoi
”Heippa, ja hyvää ystävänpäivää! ❤️
Tälleen kivasti päivän teemassa joudun ilmoittamaan, että meille rupes J:n/K:n kanssa tää seurustelu nyt riittämään. On aika jo siirtyä eteenpäin..
Ja niinpä me menemme tulevana syksynä naimisiin. 👰🏻🤵🏻♂️”
Tarkoitus oli tietenkin saada ihmiset ensi uskomaan, että olemme eroamassa ja aika moni niin oli luullutkin.
Tuo viesti jatkui tuosta aika perinteisellä save the date -kutsulla. Samassa viestissä kuitenkin pyysimme halukkaita antamaan osoitteensa, jos halusivat varsinaisen kutsun postissa.
Vaihtoehtona oli myös liittyä meidän tätä tapahtumaa varten luomaan Facebook-ryhmään.
Itse koin tuon ryhmän tosi toimivaksi info-kanavaksi. Meidän kutsuvieraissa ei ollut kuin muutama, jotka eivät Facebookia käytä. Heille välitin tietoja sitten viestitse ja toki myös ne paperiset kutsut saivat kaikki, jotka osoitteensa antoi.
Ystävänpäivänä minun elämä kirjanpitäjänä oli vielä kohtuu leppoisaa, mutta siitä se vauhti alkaa kiihtyä ja aika tehokkaasti kaikki resurssit tulee käytettyä töihin. Hääsuunnitelmat ei ennen vappua käynyt varmasti paljon mielessäkään, sillä me hullut vielä muutimme itse sekä yritykseni toimiston tässä välissä. Aika kaaottista aikaa, kun tavaroita muutetaan useampaan osoitteeseen. Iso osa toimiston tavaroista on edelleen purkamatta ja mm. minun parikymmentä paria juhlakenkiä hävisi n. puoleksi vuodeksi.
Oli toukokuun 11. päivä, kun makasin ennen erästä videopalaveria kotisohvalla ja ajattelin, että nyt otan hetken ihan iisisti. On ollut ihan kamala rutistus tämä kevät. Samassa puhelimeeni tulee muistutus ”Esteettömyyden tutkinta”. Mietin, miksi ihmeessä minä olen laittanut tämän muistutuksen jo tähän?! Eihän sitä saa tehdä kuin 4 kk ennen häitä. Ei v**tu! Meidän häihin on 4 kuukautta aikaa!
Että se siitä iisistä sitten. Tuossa vaiheessa ei ollut mitään kutsuja, pukuja tms. Oli vaan hähmäisiä ajatuksia ja suunnitelmia, mutta ei oikein mitään hankittuna ja jos olikin jotain materiaaleja, ne oli niissä muuttolaatikoissa, joita ei oltu vielä purettu.
Pakko myöntää, että tuossa kohtaa minulle iski paniikki. Tästä paniikista johtuen väsäsin meidän hääkutsut melkein yhdeltä istumalta ideasta postiin. Melkein tulee siitä, että olin tilannut joskus alkuvuodesta painetut kutsukortit. Tilasin ne tietämättä silloin edes, että käytänkö ne niihin save the date -kutsuihin vai miten aion niitä hyödyntää.
Vähän hain alkuun Pinterestistä ideoita ja sitten toteuttamaan oma versio. Kakkupapereita olin jo hommanut muuhun häätarkoitukseen ja tiesin missä laatikossa ne oli, joten niistä oli hyvä aloittaa. Visioni oli taittaa kakkupaperista tasku hääinfolle ja liimata se tasku sitten tuon painetun kutsun taakse.
Ihan kiva ajatus, mutta se ”tasku” näytti vähän turhakkeelta, jos sen sisällä oli vain yksi sivu. Joka on pakko liimata kiinni, kun se kakkupaperi siellä ala ei ole liimattuna kovin kaunis.
Sitten alkoikin se kaikista aikaavievin osio. Kirjoittaa hääinfoon lisää sivuja.
Tässä vaiheessa en tätä vielä tiennyt, mutta tulin huomaamaan, että kaiken kirjallisen materiaalin tekeminen vie ihan todella paljon enemmän aikaa kuin uskoisi.
Tekstin luominen, oikoluku, fontit, asettelu. Niiden valitseminen/tekeminen uudestaan, kun joku toinen/sinä itse on oikolukenut tekstisi ja löytää siitä parannettavaa ja enää teksti ei istu sille varattuun tilaan.
Nuo Vistaprintistä tilatut kortit ja kakkupaperit oli näissä kutsuissa ainoat asiat, jotka oli hankittu häitä varten. Punainen satiininauha on peräisin jostain joulujutusta, sekalaiset kirjaintarrat muista askarteluista ja nuo ”timantit” on pala vanhaa kaitaliinaa. Sitä liinaa hyödynsin todella monessa jutussa meidän häissä ja olen käyttänyt sitä myös niiden jälkeenkin.
Räpelsin noiden kutsujen kanssa heittämällä yhden työpäivän ja varmasti puolet siitä ajasta istuin tietokoneella.
Itse koin, että alle 4 kk ennen häitä lähtevät kutsut oli jo vähän myöhässä ja minulla 100 muutakin asiaa työpöydällä, joten asioita on vaan saatava maaliin.
Olen ihminen, jonka on todella vaikea jättää asioita kesken. Saati luovuttaa kokonaan jotain, minkä on jo aloittanut. (Aloittamatta jättäminen ei ole sitten niin vaikeaa) Toisaalta voin kyllä jättää asioita hautumaan, jos en keksi niihin ratkaisua. Seuraavana päivänä näen samat asiat usein ihan eri tavalla, mutta näitä hääkutsuja ei ollut vara nähdä seuraavana päivänä eri valossa, jos puolet niistä on jo tehty. Siksi oli vaan parempi laittaa silmät kiinni ja sokeasti toistaa samat vaiheet kerralla jokaiseen kutsuun ja samoilla väsyneillä käsillä kirjoittaa kuoret ja tuupata ne postiin. Ettei vahingossakaan käy niin, että teet ne kohta uudestaan alusta. Minkä luultavasti olisin tehnyt.
Seuraavat postaukset tulevatkin käsittelemään häidemme ensimmäisiä ”kekasuja”… 😉