Viimeksi kerroin kuinka askartelin hääpuvulleni pohjan, jota käytin naimisiinmenon yhteydessä kolmella tavalla.
Ensimmäinen tapa oli siviilivihkimisessä. Sen asukokonaisuuden kulmakivi oli äitini neuloma bolero. Äiti odotti meidän häitä paljon ja aloitti neulomaan minulle sinne boleroa jo ensimmäisen häähöyryämiseni jälkeen. Äiti valitettavasti menehtyi ennenkuin bolero valmistui. Halusin ehdottomasti kuitenkin tämän vaatteen osaksi minun asukokonaisuutta. Se kuvastaa minulle äidin hiljaista hyväksyntää. Koska en tahtonut ketään saattamaan minua notaarin eteen, ajattelin tämän boleron myötä äitini saattajaksi. Meidän liitolla oli ainakin äidin siunaus.
Itse en todellakaan ole äitini kaltainen neulontavirtuoosi ja käsialankin vaihtuminen olisi tietysti näkynyt, joten en opetellut neulomaan. Päätin muokata vaatteen valmiiksi omalla tavallani. Purin siitä vähän osia pois ja ompelin kangasjakusta siihen kaulukset. Sitten kiinnitin äidin joitain harjoitustilkkuja nyöriksi. Tiedän, että projektin aloittanut ei olisi tälle kikkailulle ehkä täyttä hyväksyntäänsä antanut, mutta minulle välttää.
Nuo ompeleet oli sen verran kovilla puuvillaneuleessa, että ostin niille tueksi rintaneulan. Ensimmäinen neula meni rikki matkan varrella ja sen seuraavasta elämästä kerron myöhemmin korujen tarinassa. Tapauksen vuoksi tilasin näitä rintaneuloja kuitenkin vielä lisää.
Menimme suoraan vihkimisestä valokuvaukseen, joten minun oli vaihdettava vihkiasu lennossa ”kirkkoasuun” ja ”ilta-asuuni”.
Siksi virittelin vihkimiseen hameen alle vannehameesta osan ja tuo vannehame oli myös minun jotain lainattua. Joissain potrettikuvissa harmikseni näkyy, että vanteita puuttuu. Mutta ne on vain joitain kuvia ja varsinaisena juhlapäivänä minulla oli kyllä ihan kunnon alushameet.
Tähän vihkiasuuni kuului myös verkkosukkahousut ja ne askartelemani kengät.
Kuten jo aiemmin kerroin, olen perinteiden ystävä ja siksi halusin kirkkoon hyvin perinteisen näköisen puvun. Pitkä, valkea ja myös olkapäät peittävä oli päämäärä. Vaate, jota en taatusti tarvitse enää ikinä hääpäivän jälkeen.
Itse en ole koskaan ollut oikein sinut olkavarsieni kanssa ja siksi minulla on aina hihat. Sen lisäksi joku vanha etiketti kai ohjaakin naista peittämään polvet ja olkapäät kirkossa. Olipa tuota ohjetta tai ei, niin olisin niin joka tapauksessa halunnut tehdä.
Ensimmäisenä hankin pohjamekon päälle pitkän tyllihameen. Hameessa oli samanlainen rypytetty vyötärönauha, jollainen on mm. verkkareissa. Peitin sen mustalla satiinikuminauhalla, jotta hameen oma vyötärö ei näkyisi. Ompelin myös hameen sisälle taskun henk.koht. tavaroille, mutta tätä taskua en laukun takia sitten oikein koskaan tarvinnut.
Sitten ostin boleron, jota vähän muokkasin leikkelemällä. Lisäsin selkäpuolelle nappirivin alle myös vetoketjun, jotta vaatteen vaihtaminen lennosta olisi helpompaa. Niin kuvauksissa kuin juhlapäivänäkin.
Tämän jälkeen ompelin tyllihameeseen paloja samanlaisesta pitsistä kuin bolerossa oli, jotta asu näyttäisi enemmän mekolta, jonka päällä on vyö.
Ideakuva on täältä
Tein pitkästä satiininauhasta ja koristevyön pätkästä tähän vielä erikseen vyön, vaikka siellä alla se musta satiinikuminauha oli. Tuon erillisen vyön nauhat roikkuivat pitkällä takapuolella tuoden muuten perusvalkoiseen vähän edes särmää.
Ilta-asuun sonnustauduin riisumalla nuo kirkkoasun osat. Kenkien tilalle vaihdoin maiharit ja päälle lyhyen nahkatakin. Vyöstä otin korumaisen osan pois ja solmin sen mekon etupuolelle. Koko päivän päällä olleet verkkosukkahousut, samat kuin vihkiessä, sai jäädä. Samoin jäi vessahame, mutta vannehame lensi takakonttiin.
Vessahame (löytyy mm. hakusanoilla ”Gatherer dress underskirt”) on jonkun innovaatio, jota suosittelen lämpimästi. Hameeseen voi vessassa asioidessa kerätä helmansa pussiin turvaan, kiristää nyörin olkapäille ja vapauttaa kädet toimintaan sivuissa olevista aukoista. Pitkän hameen kanssa tämä oli minusta ehdoton, mutta ulkohuussissa myös tuon lyhyemmän kanssa. Kuvaa omastani minulla ei tietenkään ole. 😣
Kaikkiin näihin asukokonaisuuksiin liittyi olennaisesti toki myös korut. Olisikohan seuraavaksi niiden tarinan aika..