Kuten on jo muutamasta aiemmasta julkaisustani käynyt ilmi, kekaseminen on aika sottaista ja tilaa vievää puuhaa. Tästä syystä minulla oli kytenyt jo jonkin aikaa halu omasta toimitilasta. Tuosta toimitilakuviosta tuleekin näköjään sen verran iso kokonaisuus, että päätin kirjoittaa siitä tänne blogiin ihan oman artikkelisarjan. Tässä sen ensimmäisessä osassa kerron prosessin alkuvaiheista.
Homma lähti liikenteeseen siitä, että etsin todella pientä ja sopuhintaista toimistoa hyvien kulkuyhteyksien päästä kotoani, mutta näin korona-aikaan en ollut ainoa, joka oli pientä toimistohuonetta vailla. Kun kuukausien etsimisen jälkeen näin ilmoituksen tästä toimistosta, olin oikeastaan päättänyt vuokrata sen jo ennen näyttöä. Vaikka se ei missään nimessä ole unelmieni toimitila, se sai nyt paremman puutteessa välttää.
Näytössä minua kiinnosti neliöhinta ja ne itse neliöt ihan livenä tarkasteltuna. En ole koskaan aiemmin ollut vuokraamassa toimitilaa, joten siihen liittyi sellaisia asioita, joita en osannut ottaa huomioon. En huomannut kysellä esim. postilaatikoista tai jätteiden kierrätyksestä, joka on minulle kuitenkin todella tärkeä asia.🤦 Myös ihan vuokraehtoihin liittyvissä kysymyksissä osaan tämän jälkeen olla heti alussa vähän tarkempi, mutta saatiin me nimet molempia osapuolia tyydyttävään vuokrasopimukseen nytkin. Muutaman mutkan kautta sain sitten avaimet tilaan ja tarkempi suunnittelu sai alkaa.
Olen yhdeltä ammatiltani sisustusalan artesaani. Vaikkei sisustaminen minua enää juurikaan leipätyönä kiinnosta, on senkin koulun opit jollain tapaa mennyt perille. Tämä muu ”minuna oleminen” yhdistettynä sisustusalan koulutukseen, saa minut näkemään tilojen haasteet lähinnä mahdollisuuksina luoda jotain uutta ja innovatiivista. Sellaisena mahdollisuutena näin tämän vuokraamani pienen 13 neliön kopinkin.
Suunnitelmaa varten tarvitsin tietenkin kuvien lisäksi tarkkoja mittoja. En tajua miten ajatuksissani lähdin niitä ottamaan, kun nappasin mukaani vain rullamitan ja käsilaukun. Eihän minulla ole vuosiin enää laukusta löytynyt paperia, vaikka kynä sieltä ehkä saattaisi löytyäkin. No mitat oli kuitenkin saatava, kun sinne oli kerta tultu. Ratkaisin ongelman napsimalla mittanauhasta valokuvia, kun muut muistiinpanovälineet oli puutteelliset. Enää tässä vaiheessa en tiedä useammastakaan kuvasta, minkä kohteen mittoja niissä osoittelen, mutta kuitenkin niiden avulla sain piirrettyä pohjakuvan, joka ei ainakaan toistaiseksi ole pahemmin heittänyt.😅
Mainitsin jo heti blogin alkumetreillä, että nämä askareeni ovat työni vastapainoa. Vietän töiden vuoksi arkipäivistäni n. 8-12 tuntia tietokoneella ja siksi välttelen näitä sillä tehtäviä hommia, jos se on mitenkään mahdollista. Siksi ideat, luonnokset, suunnitelmat ja vaikkapa nämä pohjakuvat piirrän omaan käyttöön aina käsin.
Koska käsin piirrettyjä huonekaluja ei hiiren klikkauksella siirretäkään toiseen paikkaan, on minulla käytössäni jo ihan pikkutyttönä haltuun ottamani metodi. Mittakaavaan piirretyt ja leikatut huonekalut, joiden paikkaa voi sinitarran avulla vaihdella. Tätä toimistoa suunnitellessa olemassa olevia kalusteita ei paljon ollut, joten mallailin tällä tavoin lähinnä myynnissä olevien tuotteiden sopivuutta toimistooni.
Samalla kun kartoitin käytettyjen huonekalujen valikoimaa ja mahdollisuuksia, kartoitin itselleni, mitä toimintoja tilaan tulisi ja millaisia tarpeita minulla tähän liittyen olisi. Tästä osasta suunnittelua kerron sitten seuraavassa jaksossa..