Toimiston kalustaminen lähti liikenteeseen tosiaan sohvasta. Sohva on minulle luontevin paikka askarrella, joten sellainen oli toimistollekin saatava. Ei missään nimessä uutena ostettuna, vaikka se yritykselle olisikin järkevämpää. Patjamateriaalia oli jäänyt meille turhaksi sen verran paljon, että sohvan hankkiminen lähti liikenteeseen siitä, että ostin käytettynä, puoli-ilmaiseksi, lasten jatkettavan sängyn. Ostin sen jo hyvissä ajoin ennen kuin minulla oli edes avaimia koko toimistooni. Tässäkin kohtaa saan kiitellä puolisoni kärsivällisyyttä, kun jaksoi ne viikot katsella sitä sängynrunkoa pyörimässä meidän nurkissa. 🥰
En tiedä mitä toimistoni naapuri ajatteli, kun eräänä viikonloppuiltana puolisoni kanssa kannettiin minun tavaroita toimistoon sisään. Lasten sänky, patjoja, tyynyjä ja peitto, pari pahvilaatikkoa ja siivousvälineet. Sitten minua tai ketään muutakaan ei toimistollani näkynyt varmaan viikkoon. Onneksi nyttemmin jo tiedän, että samainen naapuri on toimistolla usein iltaisin ja viikonloppuisin, kuten minäkin, joten hän on myös tietoinen, että toimistohuoneessani ei ole järjestettynä majoitusta kenellekään, vaikka se muutto varmaan siltä näyttikin.
Petauspatjan leveys määritti sohvan koon, joten rakentaminen alkoi sillä, että sänky vedettiin siihen nähden oikean mittaiseksi. Sitten kokeilin muutamia eri kasausjärjestyksiä. Ensin vieraspatjat alle ja petari rullalla siihen päälle, paha kakku. Petarista yksi kerros alle, patjat väliin ja loppupetari kaksinkerroin päälle, taas paha kakku. Toimivin kakku tuli reseptillä petari kaksinkerroin alle, patjat väliin ja petari päälle ja kuminauhoilla kulmista kasaan. Kuorrutin tortun vanhalla peitolla, jotta sängyn reuna ei painaisi ikävästi sääriä.
Sitten virittelin jo innoissani päällistä paikoilleen, kun huomasin, että sohva oli yhtä mukava istua kuin pieni liukumäki. Niinpä tässä välissä kiristin paketin tuollaisella sidotaliinalla keskeltä kasaan. Aika näyttää painuuko tuo kakku käytössä paremmaksi, sillä ihan optimaalinen istuttava se ei tuollaisenaan ole. Tosin sohva on myös tällaiselle persjalkaiselle vähän korkea ja reunalla istuminen lisää toki tuota tunnetta, että tippuu. Kaikkeen röhnäämiseen sohva on kyllä hyvä, mikä ei työhuoneen sohvassa ole ihan paras ominaisuus. 😁
Sitten se päällinen uudestaan päälle. Minun kultaisessa nuoruudessa Rocky-sohvat oli aika yleisiä. Sellaisia muutaman itsekin omistaneena tiedän, että putoilevat käsinojatyynyt on ihan syvältä. Koska tässä minun toimiston sohvassa ei myöskään varsinaisesti enää laitoja käsinojiksi ole, valitsin käsinojatyynyiksi tuollaiset joogabolsterit. Niiden avulla on myös helpompi säätää asentoaan mukavammaksi vaikka neuloessa. (ihan niinkun joskus muka sellaista tekisin 😅 ) Hyvän istuma-asennon saamiseksi sohvalle on myös muita tyynyjä. Tuo pitkä tyyny on vielä vailla päällistä, koska en osaa valita siihen vielä kangasta.
Sohvaprojekti on muutenkin vähän viimeistelemättä, sillä en ole aivan vakuuttunut sen toimivuudesta. En halua höyrytellä ja sipistellä kaikkia osia hienoon kuntoon vain todetakseni, että kaikki on kuitenkin purettava ja kasattava jotenkin toisella tavalla uudestaan. Ehkä en jaksa viimeistellä tuota koskaan.
Sohvan kasaamista painostavasti tuijottivat Ikeasta tilatut kaapin osat. Niiden parimetristen osien kanssa en halunnut yksin taistella, joten pyysin taistelutoverini avuksi. Tuona viikonloppuna pystytettiin jonkinlainen kuvausnurkkaus, josta lisää sitten seuraavassa osassa..