Valikko Sulje

Miehen asut ja vieheet

Miehelläni oli päällään sekä vihkimisessä että kirkossa sama musta puku ja viininpunainen liivisetti.

Joku etiketti kai kieltää kukkavieheen käyttämisen yhdessä taskuliinan kanssa, joten vedin sillä tavalla varmanpäälle, että tein siitä taskuliinasta sen vieheen. Pyöräyhtin liinasta ruusuntapaisen ja yhdistin sen kimpustani ylijääneisiin lehtiin ja kukkaan.

Tein taskuliinasta ruusukkeen ja lisäsin siihen minun kimpusta ylijääneitä lehtiä ja pienen valkoisen ruusun.

Samanlaisen tein myös bestmanille ja ehkä osasin arvata, että oikeudessa näen vähän erilaiset viritykset kuin itse ajattelin.

Nukuimme siis mieheni kanssa yön erillään, kuten usein ennen vihkimistä on tapana. Mies majoittui bestmaninsa luona ja herrat myös valmistautuivat oikeuteen yhdessä. Jos hääohjelmia on uskominen, joku morsian olisi saattanut herrojen taskuliina-kukkanäkemyksistä hermostua. Minua nämä herrat kukkineen hääkuvissa lähinnä huvittaa. Ainakin näin jälkikäteen.

Tässä näkyy bestmanin näkemys taskuliina-kukasta. Muotoilu johtuu pitkälti siitä, että taskuliinan taskua ei oltu ratkottu takin oston jälkeen auki.

 

Myös sulhanen oli unohtanut annetut ohjeet ja näkemyksemme kukasta olivat vähän erilaiset.

 

 

Mieheni on intohimoinen kalastaja ja myös muunlaisia vieheitä olisi pakit pullollaan. Olisinkin halunnut tehdä tästä vähän humoristisen kohtauksen/pienen numeron kirkkoon, mutta toinen osapuoli jänisti.

 

Miehen ilta-asu muodostui aika pitkälti vaan vaatteita vähemmällä. Hän heitti puvun takin, liivin ja muut ”kovat” kaulasta. Vaihtoi juhlakengät tennareihin ja housuihin punaisen vyön. Sen verran lämmintä (tai lämmikettä) oli, että mukaan varattua takkia hän ei kaivannut. (Julkaisukelpoisia) Kuvia meillä ei enää illalta ole, joten en voi rennompaa sulhasta vaatteineen esitellä.

Tässä vihkipäivänä otettu potrettikuva, jossa miehen asu näkyy kokonaan. Komea on.

Minulta jäi muutamia kukkia yli minun kimpusta ja sellaisia hyödynsin myös kaason rannenauhassa. Kaasolla oli miltei pakko olla kello, joten tällä nauhalla hän sai myös sen peittoon.

Tässä kaason kukkaranneke ensimmäistä kertaa tositoimissa vihkipäivänämme.

Nauhassa oli samaa joustavaa satiinikuminauhaa, jota oli minun hameessa ja ”älykellonpeittokorussa”. Kukan alta voi näin kaasokin kelloaan kurkkia. Ompelin kuminauhan jatkoksi pätkät satiininauhaa, joilla kukkanauhan sai sidottua. Nauhassa oli samoja lehtiä ja pieniä valkoisia ruusuja, joita olin laittanut myös miehien vieheisiin. Lisäksi ompelin keskelle suuren punaisen ruusun, jollaisia oli myös minun omassa kimpussa.

Tässä ranneke on minulla testissä. Siinä on käytetty samoja lehtiä ja valkoisia ruusuja kuin kukkavieheissä ja suuri punainen kukka on jäänyt yli minun kimpusta.
Satiininauhat, jolla rannekukan sai solmittua kaason ranteeseen ja kellon peitoksi. Nauhan päät on tässä vielä huolittelematta. Tein sen vasta kun tuote oli oikean käyttäjän ranteessa ja oikea pituus tiedossa.

 

Nyt kun asukokonaisuudet on esitelty voisin ehkä raottaa vähän, että mitä ne vaatteet päällä oikein puuhasteltiin ja miksi..

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *