Meidän piti naimisiin jo vuosia sitten, mutta monestakin syystä ne juhlat jäi pitämättä. Silloin olin häitä kyllä vähän turhankin innokkaasti järjestämässä. Tein suunnitelmia, ostoksia ja varauksiakin. Osa näistä hankinnoista ja suunnitelmista pääsi käyttöön vasta nyt vuosia myöhemmin, vaikka tällä kierroksella minä en alunperin halunnut edes koko häitä.
Olisin halunnut karata maistraatissa naimisiin, mutta ehkä tuon edellisen höyryämiseni nähtyään puolisoni suostutteli minut edes pieniin juhliin.
Yksi ihan ikiaikainen suunnitelmani koski kirkkoa. Olen joskus vuosituhannen alussa koulun kanssa vieraillut Eva Ryynäsen kotipaikalla Paaterissa, jossa on myös hänen veistämä todella persoonallinen puukirkko. Päätin jo tuolloin teininä puolileikilläni, että jos joskus menen naimisiin, teen sen siinä kirkossa.
Eikä se ajatus ole koskaan jättänyt täysin rauhaan. Jos kerran täytyy pienet häät pitää, en tiedä yhtään parempaa kirkkoa siihen.
Paateri ja sen kirkko sijaitsee Vuonisjärvellä Lieksassa. Kyse on pienestä paikasta ja palveluita ei tarvitse ihan kamalasti kilpailuttaa. Onneksi ei tarvitse, koska Vuonislahdessa n. 9 km päässä kirkosta on aikalailla täyden palvelun Kestikievari Herranniemi.
Ensimmäisen kerran häitä suunnitellessani löysin paikan ja ihastuin siihen ihan kuvien perusteella. Ja helppouden, sillä siellä löytyy majoitusta vieraillekin asti, pitopalvelu ja juhlien jatkopaikka Pielisen rannalla upeissa maisemissa.
Paikka ei ole kallis, mutta ehdottomasti isoin yksittäinen juhlien loppulasku täältä tuli. Se koostui pääasiassa tietenkin tarjoiluista, mikä on useimmiten juhlien kallein yksittäinen tekijä. Puitteet ja ruoka tuolla Kestikievari Herranniemessä oli kyllä joka euron arvoista.
Kävimme tasan vuotta ennen ajateltua juhlapäivää lomareissulla yöpymässä tuolla Herranniemessä ensimmäisen kerran. Halusin nähdä miltä luonto siinä kohtaa vuotta niillä leveysasteilla näyttää.
Ja kuten sanottu, niin ei tuolla seudulla kamalasti kilpailua palveluista ole, joten oli se aika selkeää että tuolla juhlat pidetään.
Halusimme molemmat syyshäät. Ihan eri syistä kylläkin, mutta ei sillä lienee väliä, kun kerta yhtä mieltä oltiin.
Elokuu on vielä meistä kesäkuukausi ja lokakuu taas jo ehkä vähän liian syksyä. Väliin jäävä syyskuu on taas meidän perhepiireissä yhtä syntymäpäivää, mukaan lukien puolisoni omat syntymäpäivät, joten sopivaa viikonloppua oli vähän vaikea löytää.
Oman lisähaasteen tähän teki se että puolisoni ei ole käynyt rippikoulua, joten meidän piti hoitaa sekä siviilivihkiminen että kirkkossa siunaaminen ja juhlat saman lomaviikon aikana.
Ja myönnetään, että olen niitä ihmisiä, jotka haluaa hääpäiväksi jonkun hauskan/muistettavan numerosarjan. Niinpä meidän vihkipäiväksi valittiin maanantai 11.9. eli 9/11. SOS menin naimisiin! Kirkkosiunaus ja varsinaiset juhlat pidettiin sitten saman viikon lauantaina.
Olemme kotoisin Pohjois-Karjalasta, vaikka emme molemmat siellä enää tavatessamne asuneetkaan. Tuntui luontevalta mennä sinne kotoisiin maisemiin juhlimaan ja toisaalta nappasin tästä yhdistävästä tekijästä meidän häihin sellaisen teeman tapaisenkin.
Jo silloin kun höyrysin häitä ensimmäisen kerran, taisi olla vuosi 2016, olin ajatellut häiden teemaksi meitä yhdistävää pohjoiskarjalaisuutta. Maakunnan värit ovat punainen, musta ja hopea/valkoinen, jotka otin nytkin teemaväreiksi. Niin paljon kun vaikkapa pinkkiä itse rakastankin, ei se ole meitä varten.
Alkuperäinen ajatus oli myös tehdä kutsut ym. meijjän murtteella, mutta tässä 2.0 suunnitelmassa unohdin sen oikeastaan kokonaan. Ihan siitä syystä, että ihmisten on vaikea jotenkin sisäistää kohtalaisen selkeääkään suomea ja murteet tekee siitä vielä astetta haastavampaa.
Yksi syy siihen miksi suostuin juhliin, oli oikeastaan tämä blogi. Ajattelin, että saan sieltä paljon sisältöä tänne, joten yksi kantava ajatus oli tehdä paljon itse ja omalle, kekasevalle tyylilleen uskollisena.
Toinen kantava ajatus oli myös helppous ja kierrätettävyys. Minua kauhistuttaa häiden kertakäyttökulttuuri ja toisaalta vaikkapa koristeiden kierrättämisen vaikeus. Ja siitä yksi kantava ajatus taas oikeastaan lähti. En hanki noihin häihin mitään myytäväksi eteenpäin vaan pelkästään sellaisia asioita, jotka jäävät itselle muuhun käyttöön tai voidaan heti laittaa asianmukaisesti jätteenä kiertoon.
Kun mitä, missä ja milloin on tiedossa, olisikohan seuraavana aika kutsua vieraita..?