Kun kelaan vuotta taakse päin, muistuu ensimmäisenä mieleen parit varastomurrot. Sitten seuraavana molempien ukkovarpaiden leikkausoperaatiot ja niistä kuukausien toipuminen. Kun vihdoin ja viimein sitten sain lenkkikengät jalkaan ja vähän jopa ulkoilusta rutiinia, kaaduin ja rikoin polveni. Se polvi ei ole kunnossa vieläkään.
Nuo on jokseenkin ikäviä asioita, mutta en osaa silti niitä murehtia. Olen sellainen ikuinen lapsi, joka leikkaushaavojaan hoitaessa jaksaa edelleen ihmetellä, että joku minun sisällä osaa rakentaa varpaisiin ihan uuden ihon. Ja vieläpä ihan varpaanihon eikä vahingossa sinne juokse vaikka kyynärpään tai huulten solut! (Olipa kerran elämää tuli lapsena katsottua)
Sitä paitsi nyt parannuttuaan nuo varpaat ovat paljon paremmat kuin ennen leikkausta. Polven kuntoutuminenkin on ihan hyvässä vauhdissa.
Kun tuo polvi meni, minä ajattelin että tämä on joku ”universumin merkki”, jota en osaa tulkita. Olin ajatellut keskittyä vuonna 2025 omaan hyvinvointiin ja lisätä alkuun kävelyä arkeen. Yli puolet vuodesta olin sitten kuitenkin melkein kävelykyvytön.
Selkeästikään minun ei ollut tänä vuonna tarkoitus kävellä enemmän, ehkä minun pitäisi tajuta arvostaa toimivaa kulkupeliäni paremmin? Minunkin kehoni on uskomaton kone, joka toimii pääosin todella hienosti, kaikesta minun sabotoinnisista huolimatta. Sinunkin kehosi tekee niin. Muistathan antaa sille arvoa (ja armoa)! ❤
Vuonna 2025 vietin paljon hyvää aikaa perheen parissa sekä ystävien ja kollegoiden kanssa. En ole mikään kovin sosiaalinen eläin, joten monesti kuormitun kanssakäymisistä. Tämän vuoden kanssakäymiset eivät pääosin kuitenkaan kuormittavia olleet. Se täytyy nyt laittaa tänne ylös, jotta voin todistaa myöhemmin itselleni, että voimaannuttavia tapaamisiakin joskus on.
Kerään nykyään toisten ihmisten pikkuköhät itselleni helposti ja ne muuttuvat minun kehossani viikkokausien taisteluksi. Alkutalvesta sain jonkin sortin keuhkoputken tulehduksen ja nukuin istualteen 1-2 tunnin pätkissä useamman viikon ajan. Makuuasennossa yskä ei antanut olla hetkeäkään ja vaikken ollut mitenkään erityisen sairas, kyllä tällainen vaatii minulta verojaan melko kauan.
Joulun vietimme vähän erilaisissa merkeissä kuin yleensä, Ruotsin laivalla. Kävimme jouluaattona kävelemässä Tukholman Vanhassa kaupungissa. Odotin miljööltä melko paljon ja petyin. Päiväsaikaan yhdetkään jouluvalot eivät olleet päällä ja satumainen jouluntunnelma loisti poissaolollaan.
Laivalla ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi. Meri suhteellisen tyyni ja sää kaunis, vaikkei kyllä talvesta ollut tietoakaan.
Vähän extempore lähdöllä myös vuosi vaihtui laivalla. 😅 En ole koskaan uuttavuottakaan tuolla tavoin juhlinut, joten erilainen kokemus sekin. Mainittakoon nyt myös se, että risteilyt nyt ei ylipäätään kuulu minun ihan jokapäiväiseen arkeen.
Mitään isoja projekteja ei vuoteen 2025 liittynyt. Töiden suhteen melko tasainen, hieman nousujohteinen vuosi. Vuoden 2024 lopussa pakattuja muuttolaatikoita ei ole vieläkään täysin purettu. Tai siis juuri mitkään tavarat eivät ole oikeilla paikoillaan. Tarvitsen ehkä nyt hetken aikaa ylipäätään saada arjen toiminnoista kiinni.
Annan esimerkin; ennen muuttoa ajattelin, että meikkaisin vessassa, kuten aina ennenkin. Tuolla lavuaarin alla on keskeneräinen säilytyskaluste/taso tätä arjen toimintoa silmällä pitäen. (Olen sitä siis itse rakentamassa, mikään valmisratkaisu siellä ei sentään kokoamista odota. 🤭)
Kuitenkaan kertaakaan koko vuoteen en ole pakkeloinut naamaani tuon peilin edessä. Kysymys kuuluu, tointaako tuota ”meikkitasoa” edes rakentaa loppuun, jos kuitenkin levitän ne purkit eteiseen? Eikö se olekin eteinen, johon sitä tasoa ja tilaa tälle toimelle tarvitaan?
Sen lisäksi pitäisi myös hahmottaa paljon mikäkin asia/toiminto vie tilaa. Se taas tarkoittaa sitä, että minun on etsittävä vaikkapa kaikki talon eväsrasiat yhteen läjään, käytävä ne läpi ja sitten päätettävä mihin kaappiin ne laitetaan. Eväsrasioita on meillä ollut kotikäytössä sekä toimistolla, siksi ne eivät ole kaikki samassa läjässä.
Sama koskee myös paristoja, akkuja, lamppuja, liimoja, kyniä, työkaluja, jatkojohtoja, siivousvälineitä ym. Kyllähän te varmaan osaatte kuvitella millaisia esineitä työpaikoilla on ja joita samoja löytyy myös kaikilta kotona. Kun ottaa huomioon, että neliöt ja säilytyskalusteet ovat vähentynyt reilusti, on sanomattakin selvää, että ihan jokaikiselle purkille ja piuhalle ei ole vaan tilaa eikä tarvetta. Kyse ei ole siis siitä saamattomuudesta, ettenkö saisi nostettua asioita muuttolaatikosta kaappiin vaan siitä, että sitä koko kaappitilaa ei edes ole.
Minun on käytävä yksitellen jokainen tavara läpi ja mietittävä meneekö se jonkun toisen tavaran kanssa samaan kaappiin vai kierrätykseen. Ja myös se kiertoon laittaminen on ihan oma hommansa. Tämä on siis iso urakka tässä kaiken muun arjen ohessa tehtäväksi, mutta kyllä se tästä vähitellen valmistuu.
Toki meillä ja KeKaSulla on myös omat varastotilat, mutta en halua viedä kumpaakaan mitään sellaista turhaa sälää. Myös kaikki varastoon menevä pitää käydä läpi.
Vuodet 2018-2024 oli meidän elämässä yhtä poikkeusta, vuosi 2025 meni ehkä vähän hengitystä tasatessa. Enää ei hengästytä, mutta palautuminen on varmasti vasta alkamassa. Vuodelta 2026 toivonkin, että saisin arjesta sen rutiineineen taas kiinni. Rutiinit rauhoittaa ja säästää energiaa. Kun asioita saa tehtyä rutiinilla, se tarkoittaa yhtä kuin huomaamatta. Sitä minä kaipaan eniten, että asioita vaan tulee tehtyä, laittamatta niihin eforttia sen enempää. Toki on asioita, joihin pitää sitäkin laittaa, mutta peruselämä ei saisi sellaista olla.
Olkoon vuosi 2026 siis sellainen, että arki soljuu omalla painollaan ja paukkuja riittäisi johonkin muuhunkin kuin vain hengittämiseen.
Hyvää uutta vuotta kaikille!