Tässä artikkelissa kerron mitä meidän häät suurin piirtein tuli maksamaan ja mihin ne eurot meni. En näistä kyllä kovin hyvin pitänyt kirjaa. Ihan aukoton tämä kertomus ei ole myöskään siksi, että tavaroilla on myös muuta käyttöä. Paljon materiaalia on ollut olemassa jo ennestään ja osa uusista hankinnoista jatkaa elämäänsä häiden jälkeen. Esittelen tässä artikelissa muutaman tällaisen ostoksen, joka on päässyt jatkamaan elämäänsä.
Mitä me sitten ostettiin ja paljon niihin meni rahaa:
Kutsukortit n. 30 €
Vieraslahja Kivi-tuikut 150€
Kertakäyttökoristeet (kaitaliinat, kakkupaperit ym.) n. 70€
Muut koristeet (sateenvarjot, led-valot ym.) 50 €
Minun asukokonaisuus:
Kaikkinensa tarvikkeisiin meni n. 170 €
Korujen tarvikkeisiin 30€
Kimppu-laukkuun 60€
Miehen asut yhteensä n. 300€
Tästä toki vähintään musta puku nyt on muuhunkin käyttöön.
Yht. 860 €, mutta pyöristetään se 900 €, koska paljon tarvikkeita oli jo omasta takaa ja niillekin pitää laittaa arvoa.
Sitten ostetut palvelut ja tarjoilut:
Vihkipäivän illallinen 270€
Hotelliyö 200€
Paviljongin ja kirkon vuokrat sekä kirkon musiikki 350€
Ruokailu (sis. tuvan käytön) n. 1100 €
Meidän ja apujoukkojen majoitus 360€
Kakut ja koriste 140€
Alkoholit, iltapala ja naposteltavat 500€
Kampaukset ja meikki 500€
Miehen parturi n. 20€
Valokuvaus 650 €
Yht. 4090 €
Nämä jos silleen nättiin kokonaissummaan pyöristää, niin 5 kiloa sitä euroja meni. Omalla tavallaan se on aika iso raha, mutta kun puhutaan parinkymmenen aikuisen hääjuhlista, aika pienellä budjetilla mentiin. Oma ajallinen panostukseni on kuitenkin aikamoinen. Jos laskisin työlleni tuntihintaa, nousisi kustannukset heittämällä neljänollaisiin lukemiin.
Mitäs meidän ostoksille kuuluu nyt:
Miehen puvusta oikeastaan kaikki osat on hyödynnettävissä jatkokäyttöön. Ja niin minä olen ajatellut tehdä myös omalleni. Paitsi että koko koltun näkeminen ärsyttää edelleen, joten ehkä en ota siitä kuin hameosan talteen ja heitän sen satiinisen yläosan rovioon. Boleroita, vöitä ym. asusteita olen käyttänyt/aion käyttää ihan sellaisenaan.
Juhla-asuni pidempi hameosa on jo päässyt uusiokäyttöön. Festareilla.
Minun koruthan oli kasattu pääosin jo olemassa olevista rihkamista. Ne on purettu alkuperäisiin asuihinsa ja mm. mustat akaattihelmet ovat käytössä jatkuvasti. Jotkut osaset oli tullut jo tiensä päähän ja meni ihan roskiin, mutta osa on tuolla koruaskartelulaatikossa odottamassa seuraavaa käyttökohdettaan. Sitä odottaa myös minun hiuskoruni. Minä yritin siitä tehdä toisiin juhliin hiuspantaa ja vähän niinku hajotin sen korun. Sitä ei voi siis käyttää enää alkuperäisellä tavalla ja minä en tiedä mitä sille nyt tekisin. Tätä kirjoittaessa se on ainoita tavaroita, joiden tulevaisuuden näkymistä olen epävarma.
Omat hääkenkäni olen jo purkanut takaisin alkuperäiseen asuunsa. Muutamasta kohdasta oli liimaa luiskahtunut ohi ja jättänyt jälkensä kenkiin.
Nämähän on toki ihan arkikäyttökengät, joten sinänsä ei liimatipat haittaa, mutta sainpahan hyvän syyn askarrella irroitettavia kenkäkoristeita. Enkä niiden tekemistä aio vielä tähän lopettaa. Tuollaisia koristeita on ostettavissa ihan valmiinakin, minullakin on yhdet. Mutta sittemmin olen ostanut vain noita klipsejä ja askarrellut muutamat koristeet itse. Askartelen niitä lisää sitä mukaa, kun johonkin tarvitsen.
Nuo metalliset kukat olen ottanut joskus yksistä juhlakengistä talteen ennen kenkien poisheittämistä. Toinen niistä on nurinpäin, jotta näette minkälaisilla klipseillä nämä kaikki koristeet kiinnitetään. Eli ette näe, kun joku uuvatti valokuvaaja ei yhtään ajatellut asiaa ja noita heijastuksia. 🤭 No ne näyttää hyvin samoilta kuin sellaiset klipsikorvakorujen kiinnitykset. Sellaisten, joita käytetään, kun ei ole korviksille reikiä.
Nuo pinkit rusetit on ihan vaan samettinauhasta kyhätyt. Nuo epäilyttävästi vähän 💩 muistuttavat kukkaset on kokeilu. Värjäsin niihin valkoista samettinauhaa kahvilla. Minulla on vain yksi beige vaate. Neuletakki, joka on päällä äärimmäisen harvoin, koska minulla ei ole mitään mihin yhdistää se. Nuo kukat voisi jotenkin sitoa sen neuleen muuten ihan vaan musta-valkoiseen asuun. Ihan vain tätä varten en kuitenkaan lähde mitään beigeä nauhaa tmv. ostamaan.
Ette varmaan ylläty, jos sanon että virittelin kimppu-laukkuuni led-valosarjan.😅 Se on siinä kyllä turha, sillä pallero palvelee tätä nykyä kasvivalona. Siinä loimottaa siis miltei koko pimeän ajan kasvilamppu, joten led-valoille ei jää oikein aikaa palaa. Minulla on jo idea noiden lukuisten valosarjojen hyödyntämiseksi. Jos se päätyy joskus käytäntöön asti, kerron siitä täällä kyllä.
Kakkukoriste pääsi myös uusiokäyttöön kukkatukena. Olen vaan saanut sen jo monta kertaa poikki ja nyt se on jo niin atomeina, etten tiedä jaksanko enää sitä korjata. Se on tuolla korjattavien kamojen laatikossa kyllä odottamassa tuomiota.
Hääpostia varten (muuten yli 10 vuotta sitten ja jo silloin käytettynä) hankittu häkki on myös viherkasvikäytössä.
Ihan asiasta kukkalaatikkoon; nuo kasvit ovat meidän talouden ainoat oikeat viherkasvit ja kumpainenkin niistä on minulle henkilökohtaisesti tärkeitä. Tuo Kultaköynnös on minun edesmennen äitini peruja. Samanlaisen kasvin sain häneltä myös lapsena omaan huoneeseen. Se on rehu, jota edes alle 10-vuotias pikku-Katja ei saanut hengiltä. Tyyppi on sellainen luottoystävä, joka ei ikinä petä.
Tuo Flamingokukka taas on lahja puolisoltani. Hän on niin ihanan käytännöllinen, että leikkokukkien sijaan muistamisena on ollut monesti ruukkukukka. Yleensä joku ruukkuruusu tms, jonka ei ole tarkoituskaan kestää vuosia, mutta tämä ostos on poikkeus. Kutsun sitä Rakkauskukaksi ja sen kukkaset on meidän vauvoja. Niillä kaikilla on nimet, joita me keksitään ihan yhdessä. Yhtenä vuotena tuo kukka innoistui kukkimaan niin, etten enää erottanut lapsukaisia toisistaan. Ne oli kaikki Mymmeleitä (jos ei nimi avaudu, lukekaa vaikka Wikipediasta Pikku Myyn äidistä)
Alla olevassa kuvassa kukkina näkyy Tikku (näytti aivan tikulta, kun oli nuppu) ja vieressä komeilee Donatello. Vielä nuppuina on Michelangelo eli Mike sekä kameralta piilossa veljensä Leonardo. Raphaelia ei vielä tuossa ole, mutta nyttemmin koko Turtles-kööri on saatu kasaan. Oli muuten lempiohjelmiani lapsena tuo Teenage Mutant Ninja Turtles, tai siihen maailman aikaan nimi oli kyllä ihan suoraan käännetty, Teini-ikäiset mutanttininjakilpikonnat.
Sitten takasin kukkalaatikon ulkopuolelle…
Paviljongin led-kynttiläpullot menivät kaasolle. Kaikki muut lasipullot ja purkit menivät lasinkeräykseen tai metalliin, muut kertakäyttökoristeet ihan energiajätteeseen. Hallaharso minulla oli tarkoitus ottaa talteen, mutta sen uumeniin oli illan aikana eksynyt jokunen ötökkä ja en halunnut niitä kotiin kuljettaa. Tässä kohtaa turhamaisuuteni ja ötökkäkammoni vei ekologisuudesta voiton.
Kaikki pullot ja tölkit veimme kauppaan, vaikkei niissä pantteja kaikissa ollutkaan. Jonkin verran kertakäyttöastioita jäi kotiin vietäväksi ja kaikki muut tarjoiluastiat olikin meiltä kotoa tuotuja, joten sinne ne saikin palata.
Sen verran on sukuvika tämä ekohörhöily, että siskoni taisi viedä jonkun nyssäkän biojätettä omaan kotiinsa kierrätettäväksi. Jätteiden lajittelu ei kuitenkaan tällaisissa tilaisuuksissa ole yleensä vieraiden prioriteetti, joten suurin osa jätteistä meni ihan sekajätteeksi. Ei sitä jätettä kyllä älyttömästi syntynyt.
Sinne sekajätteeseen meni toki myös pienimäärä meiltä kaikenlaista satiini- ym. nauhaa ja muovisia timangeja, pitsejä jne, kun koristeluja purettiin. En nyt voi väittää, että nämä siis mitenkään kovin ekologiset kemut oli, mutta yritystä tai ainakin ajatusta siihen suuntaan oli kuitenkin..
Helppous oli minulle myös tärkeä arvo. En olisi jaksanut haalia asiota käytettynä mistään kirppareilta enkä olisi jaksanut kyllä omia ostoksiani siellä myöskään myydä. Itselleni tämä oli tässä kohtaa ympäristöarvoja tärkeämpää, sen verran iso savotta tässä kokonaisuudessa oli. Tämä oli paras, mihin minä näillä resursseilla ylsin ja omienkaan voimavarojen ylikuluttaminen ei ole kovin kestävä ratkaisu.
Häämatka me tehtiin häitä seuraavana kesänä. Siihen meillä meni rahaa n. 2700€ (+ruuat yms. hankkinnat). Minulla on tarkoitus vielä tämän vuoden aikana kertoilla tuonkin reissun tarina. Seuraavassa artikkelissa ajattelin kuitenkin vielä niputtaa yhteen ajatukseni näistä itse häistä..