Pysytellään vielä hetki edellisen artikkelin juhlatilassa. Siellä tuvassa olisi saanut ottaa alas seinävaatteita ja koristella tilaa ihan vapaasti mieleisekseen. Minä en jotenkin halunnut nähdä sitä vähän turhaa vaivaa. Meidän pöydän taakse halusin kuitenkin jonkun vaaleamman taustan, jotta valokuvat onnistuisi vähän paremmin. Siinä kohdalla oli jo joku seinävaate, jonka ajattelin vain ruokailun ajaksi peittää. Mittoja minulla ei ollut, joten askartelin sen taustan 500 km päässä ihan mutulla.
Minä en tarvinnutkaan toiseen askarteluun niin montaa led-valonauhaa kuin olin luullut. Niistä ylimääräisistä se ajatus sitten lähti. Maalasin juuttikankaisia kirjainviirejä mustaksi. Kiinnitin ne hallaharsoon ja kirjainten taakse asettelin noita ylimääräiseksi jääneitä led-valoja. Sitten taustaksi kertakäyttöinen valkoinen pöytäliina, jonka taakse valojen patterikotelot sai piiloon. Koko komeus puurimoihin kiinni ja siitä seinälle.
Meidän häät jatkuivat kakkukahvien jälkeen samassa pihassa sijaitsevassa rantapalviljongissa. Ajatus minulla oli, että tuon saman kankaan saisi helposti otettua tuvasta mukaan ja viritettyä siellä paviljongissa valokuvausseinäksi. Ihan niin helposti se virittäminen ei käynyt, mutta ajatus siirtyi kyllä toteutukseen asti.
Tuvan ovella oli pieni pöytä, joka tarjosi vähän ajanvietettä, jos sellaiselle tuli tarve. Siinä oli pieni lasipurkki, johon sai jättää meille häämatkavinkkejä. Kirjekuoria, paperia ja tekemiäni lomakkeita, joilla sai jättää hääparille terveisensä. Tätä hääpostia sai jättää vieressä olevaan lintuhäkkiin. Lisäksi pöydällä oli musta kirjanen kertomassa Meijän tarinan sekä molempien polttareista kuvia. Olin myös merkkaillut Siksi tahdot -hääkirjaan matkanvarrella mielenkiintoisia kohtia ja juttuja, joista olin ottanut ideoita. Laitoin tämän kirjan myös pöydälle luettavaksi.Minulla oli entuudestaan A4-kokoinen avattava valokuvakehys. Tuvan puolelle tein siihen pöytäkartan, joka oli ikkunalaudalla katsottavissa.
Siinä samalla pöydällä oli puinen peilillä varustettu laatikko, josta löytyi ensiapua jos jonkilaiseen hätätilanteeseen. Peilissä oli tarra ”Kylläpäs sie hyvältä näytät” ja vieressä liimattu lappu ”Peilin alta tarvittaessa apua ulkonäkö- ja vaateongelmiin löydät. Myös jesaria ja nippusiteitä on, käytä mihin käytät. Jos on vaivoja ihossa tai sen alla, kurkkaa laatikkoa tummempaa. Apu löytynee kyllä, jos se ei oo mitään kummempaa ja jatkaa voit juhlintaa. (On siellä myös ihan ensiapupakkaus, jota toivottavasti ei tarvitse kenenkään avata ja/tai ensihoitajia tavata.)”
Paviljonkiin siirryttäessä pöytäkarttakehykseen vaihdettiin ohjeet matkavinkkejen ja hääpostin jättämiseen. Tuvan pikkupöydällä näitä ohjeita ei ollut, koska oletin ettei kukaan vielä siellä näihin ehdi edes perehtyä. En usko, että olin kovin väärässä. Kaikki nuo pikkupöydän tavarat siirtyivät siis myös jatkopaikalle paviljonkiin ja oli käytettävissä häiden loppuun saakka.
Tein vielä paviljongin ulkohuusseihin omat pienet korit. Niissä oli deodoranttia, käsidesiä, kosteuspyyhkeitä ja naisilla heidän vaivoihin liittyviä tarvikkeita. Noissa huusseissa ei ollut valoja, joten askertelin noihin laatikoihin paikat liiketunnistimilla varastuteille led-valoille. Ne valot ovat meillä kotona vaatekaapeissa normaalisti. Noiden valojen lisäksi vessoihin laitettiin led-kynttiloitä ja kulkuväylille muita kotoa löytyviä led-valoja.
Paviljonkiin toimme kotoa muutaman retkipöydän lisää. Toiselle laitettiin tietokone ja soundbar-järjestämä musiikin soittamista varten. Mitään musiikintoistolaitteita tilassa ei valmiina ollut.Toiselle retkipöydälle aseteltiin valokuvausrekvisiitat ym. tykötarpeet. Kaason jälkikasvulta oli lainassa Polaroid-kamera, mutta harmillisesti valaistusta ei saatu oikein säädettyä kohdalleen ja kuvat onnistuivat vähän miten onnistuivat. Vain tietäjät tietää, mitä niissä tapahtuu. Onneksi kuulun heihin ja minulle nekin otokset ovat kalliita muistoja. ❤
Kuvia tilasta tai sen koristeista ei minulla ole ollenkaan. Muutaman pimeän ja suttuisen kuvan olen saanut rajattua ns. tilannekuvista ja kuvakaappauksina videoista. Jos kuvat eivät tässä blogissa muutenkaan ole ollut ikinä ihan priimaa, niin nyt ne vielä ihan omassa luokassaan. Pahoittelut siitä!
Paviljongissa oli pitkiä pirtinpöytiä kaksi omasta takaa. Niille laitettiin, paketin mukaan mustat, mutta oikeasti tummansiniset kaitaliinat. Piparinmuotoisten kakkulautasten, joihin olin piirtänyt tussilla jonkinlaista pitsikuviota, päälle tehtiin täälläkin tilassa lasipullo/kukka-asetelmat. Nämä kaikki tuotteet oli enempi-vähempi hutiostoksia, joita olin tehnyt tuvan koristeluja suunnitellessa. Käytettiin ne sitten tässä tilassa hyödyksi.
Ostin myös, kun halvalla sain, muutamat pullovalot ihan tätä varten. Paviljonkiin en halunnut turvallisuussyistä enää palavia kynttilöitä. Pullovalot oli ihan toimivat, mutta niiden ihmeellinen korkki-kynttiläosuus CE-merkintöineen oli ihan susiruma. Ilmankos olivat alessa!
Meni vähän säätämiseksi, mutta naamioin sen korkkiosan näyttämään punaiselta kynttilältä peittämällä sen muovailuvahalla. Siitä vahasta tuli itse asiassa melkolailla kynttilän näköinen, kun sitä sulatti sytkärillä. Pikkuruinen yksityiskohta, johon sai tuhrattua melko paljon aikaa.
Pöytien takana oli ikkunaa koko seinän matkalta. Niistä on kaunis näkymä järvelle, joten sitä en halunnut peittää. Samaa hallaharsoa kuin yllä olevassa valomakkarassa laitetiin tällekin puolelle ikkunaverhojen tilalle, mutta kausivaloja jätettiin pois.
Askartelin meidän joulukuusen valoista, kimpustani ylijääneistä lehdistä ja paperikukista koristeet. Ne laitettiin pilttipurkeissa roikkumaan paviljongin ikkunaan. Kunnon kuvaa ei tietenkään ole.
Tilaan ja sen ulkopuolelle viriteltiin jotain muitakin kausivaloja tunnelmaa ja turvallisuutta luomaan. Paviljongin ulkopuolella ei ole mitään katoksia, joten viriteltiin sinne puihin varmuudeksi sellainen purjekatos. Juhlailta oli tuulinen, muttei juurikaan satanut. Katokselle ei ollut oikeastaan käyttöä, paitsi yhdessä ohjelmanumerossa. Siitä ohjelmasta lisää sitten seuraavissa artikkeleissa..