Valikko Sulje

Heittokimppu

Minullahan oli itselläni pallonmuotoinen kimppu-laukku. Melko usein heittokimput jäljittelevät morsiamen hääkimppua ja siitä ajatuksesta minäkin lähdin.

Toinen meidän häiden kantava teema on ollut kuitenkin kierrätettävyys ja se, etten halua hankkia tai antaa eteenpäin mitään aivan turhaa krääsää. Halusin tehdä jotain sellaista, jolla saattaisi olla muutakin käyttöä kuin vain kuihtuva muisto meidän häistä.

Olen ajattelemattomuuttani hankkinut aika paljon turhia led-valosarjoja ja yritin viljellä niitä käyttöön mahdollisimman moneen paikkaan. Niinpä sellaiset päätyi myös heittokimppuun, vaikkakin siihen päätyneet valot on minulla ollut jo entuudestaan. Onpahan nyt yhdet vähemmän kotona pyörimässä.

 

Kimpun pohjana on samankaltainen avattava styrox-pallo, joka on myös oman kimppuni pohjalla. Tein siihen pienet viillot ja solmin puolikkaat yhteen satiininauhalla, joka toki toimii kimpun käsi-/ripustuslenkkinä.

Kimpun pohjana on avattava styrox-pallo, jonka puolikkaat pysyvät satiininauhalla ylhäältä yhdessä.

 

Maalasin pallon mustaksi, jotta raot kukkien välissä ei erotu niin selvästi.

Sitten aloin mallailemaan valojen patterikoteloa paikoilleen.

Tässä kuvassa näkyy myös kuinka tuo ripustuslenkki pitää nuo pallon puolikkaat yhdessä.

Alla olevassa kuvassa näkyy yhden aivopierun jäljet. Minun ensimmäinen ajatus oli näet vetää nippuside kotelon keskeltä ympäri. Silloin koteloa ei olisi saanut enää auki eikä paristoja vaihdettua ilman, että koko kotelon irroittaa pallostaan. Onneksi huomasin ajoissa ja nippasin sen siteen kiinni kohtaan, joka mahdollistaa myös paristojen vaihdon.
Kuvassa näkyy myös, että siistin nuo pallon reunat mustiksi, jotta se pallo näyttää myös avattuna vähän nätimmältä. Tein tuohon styroxiin sormenmentävän kolon, josta pallon valokatkaisijaa voi käyttää. Senkin kohta on maalattu mustaksi, ettei se loista kukkien seasta silmille.
Pieni vekki piti tehdä myös valojen johdolle, jotta pallo napsahtaa kunnolla kiinni.

Tässä patterikotelo on kiinnitetty nippusiteellä palloon. Olen myös maalannut palloa siistimmäksi sisältä. Pieni musta neliö on valokatkaisijan kolo.

Sitten vielä käyttömukavuutta ajatellen virittelin toiseen pallon puolikkaaseen pätkän tuota samaa satiininauhaa kuin ripustuslenkissä, jotta pallon puolikkaat saa myös helpommin irti toisistaan. Ne napsahti toisiaan aika napakasti kiinni ja ajattelin, että kukkien seasta sinne rakoon on vähän hankala kynsiään ujuttaa. Tuolla nauhan pätkällä se pallon avaaminen oli paljon helpompaa.

Liimasin toiseen pallon puolikkaaseen vetonauhan, jolla pallon saa helposti avattua. Nuo ylimääräiset reiät/painautumat on tullut ihan vahingossa.

Kun pallo oli valmis, oli kukkien vuoro. Minulla olisi saattanut olla tämän pallon verran kukkia vielä omastakin kimpusta ylijääneenä, jos olisin oikein tarkasti asetellut. Minä kuitenkin halusin, että tämä saajalleen ehkä turhakekin olisi vähän ympäristöystävällisempi materiaaleiltaan. Siksi päädyin tuhoamaan äitini vanhan ruotsinkielen sanakirjan lopullisesti. Olen sen tuhoamisen aloittanut jo jotain 33 vuotta sitten ja se on englanninkielisen kollegansa kanssa pyörinyt minulla kirjanhyllyssä aika turhaan liki koko ikäni. Sen verran rikki se on, että jouti kiertoon.

Tästä sanakirjasta lähdettiin kukkia värkkäämään. Tämän kirjan kanssa on pikku-Katja leikkinyt toimistoa hyvin kauan aikaa sitten. 🤭

Kaikki meistä on varmaan jossain elämänsä vaiheessa joutunut askartelemaan lumitähtiä ikkunaan. Nämä kukat tehdään samalla ajatuksella, mutta niihin ei vain leikellä mitään reikiä. Itse en ole viitsinyt leikata noita sivuja erikseen neliöksi, kun käytännössä kuitenkin leikkaan suorakulmaisen kirjan sivun ylimääräisen osan pois toisessa vaiheessa.

 

Ensin kirjan sivu taitettiin kolmioksi, jotta saadaan neliön muotoinen pala. Tuo yläosan suorakulmainen pala on siis turha.

Sitten tuo kolmiota taitellaan vielä kolme kertaa ja sitten aletaan leikellä nippua kukan terälehtien muotoon.

Kolmio on taiteltu kolme kertaa ja sitten aletaan saksimaan.
Yhteen kukkaan näitä ”läkkäröitä” tarvittiin kolme. Mielellään vähän eri kokoisia keskenään.
Sitten tökkäsin tuotokseen reiän keskelle ja vanupuikon pätkän perään. Osa puikoista oli värjätty mustaksi ja osassa oli liimattu timantti.
Tällä tavalla noita paperiläkkäröitä sitten pyöriteltiin tuon vanupuikon ympärille.
Yhteen kukkaan kerroksia tarvittiin tosiaan kolme, tässä niitä on vasta kaksi.
Tämä oli liukuhihna hommaa. Tässä kuvassa näkyy myös valmiina noita timanttisia puikkoja. Timantit on samoja, joita käytettiin tuvan koristelussa.
Näitä kukkia tuli myös kolmen värisinä. Tässä yksi lattiallinen maalattuja sivuja.
Tässä muutama maalattu kukkanen valmiina
Siinäpä niitä nyt olisi sitten jo pallon täydeltä.
Sitten päälle aseteltiin vielä ne valot, joissa oli itsessään tuollaisia koristeitakin.
Tässä kimppu on jo hääjuhlansa juhlinut ja päässyt omalle, uudelle, kotisohvalleen. Tuokoon se siellä iloa ja (naima)onnea!

Ajattelin tuota tehdessäni, että sitä voi käyttää vaikka joulukoristeena tai muuna kausivalona. Jos taas ei halua sitä säilyttää, patterivalot saa helposti irti ja loppu on aika harmitonta jätettä. Eikä sen tekemisessä ole käytetty halpatyövoimaa tai mitään muutakaan kovin epäilyttävää. Lisäksi se on suurelta osin kierrätysmateriaaleista valmistettu, tuo kirja on painettu vuonna 1980. Ehkä se on jo eläkkeensä ansainnut.

Tuon kaltaisia kukkia tein myös paviljongin ikkunakoristeisiin. Meillä on paristoilla toimivat joulukuusen valot kotona. Askartelin kukat niiden ympärille. Kuvaahan näistä ei ole löydettävissä, joten demonstroin tätä varten yhden. Tosin ihan sanomalehdestä, kun ei tuota sanakirjaa enää ole.

Näiden valojen ympärille pyöritin paperista kukkasen ja teippasin kylkeen kimpustani ylijääneitä lehtiä.

Nuo kukat tökättiin pilttipurkkeihin ja pohjalle vähän koristehiekkaa pitämään kynttilää pystyssä sekä peittämään tuo kynttilän tummanvihreä kanta. Pilttipurkkeihin laitettiin mustasta juuttinaurusta ripustuslenkit.

Tältä ne purkit suurin piirtein näytti. Paitsi koristehiekka oli niissä alkuperäisissä hopeista ja nätimpää kuin tuo.

Niissä joulukuusen valoissa on valittavissa väriävaihtava toiminto. Puoliso halusi laittaa juhlissa sen päälle ja olihan ne kukat kieltämättä aika hauskoja värikkäinä. Tähän alle laitan muutaman esimerkkikuvan, miltä nuo viritykset pimeässä ikkunassa näytti.

Värihän näissä vaihtuu liukumalla, joten värisävyjä sarjaan mahtuu useita. Eikä ne kynttilät pysy pitkään samassa tahdissa, joten ikkunassa roikkui monenlaisia kukkia.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *